Aloitetaan.....

Olen niin innoissani joulun tulosta, että tekee mieli jo aloittaa joulukalenterin laitto.....Joten, että pääsen kunnolla vauhtiin kalenterissa niin aloitetaan se tänään....

TIESITHÄN, että jouluun on enään 35 pvää!!!

Tänne joulukalenteriin laittelen minulle tärkeistä joulu jutuista....jouluun valmistautumista....omatekemiä ruokia / lahjoja....Kilpailu alkaa 1.12....mutta siitä sitten enemmän ja myös pienestä palkinnosta....

Olen lapsesta lähtien rakastanut joulua......nyt vaan ollut pitkä tauko, kun en ole oikein jaksanut/välittänyt siitä miten se joulu oikeasti menee... Valmistauduin  /valmistin jouluun /joulun, mutta se syvä rakkaus jouluun oli taka alalla....

Nyt pitkästä aikaan, oikein odotan joulua ja sitä että pääsen tekemään kaikkea kivaa sydämmellä!!

Minun lapsuuden muistot joulusta pyörii äitini ympärillä....Vaikka talo olisi ollut millaisessa sotkussa aaton aattona, kun aatto aamu valkeni kaikki oli paikallaan ja JOULU oli astunut sisään....Se oli niin ihana tunne...Äiti oli antanut meille JOULUN! Sydämmellään.....

Äitini kuoli 16 vuotta sitten......siitä alkoi minun "alamäki". Yritin samaa lämpöä, kun äitini sai luotua omalle perheen, mutta oma perheeni ei ymmärtänyt samalla tavalla tuota aatto aamua, mitä se minulle merkitsi....sitten mielenkiinto meni itsellä, kun en saannut välitettyä sitä huikeaa tunnetta. Se suretti...surussa meni jokunen vuosi....

Viime joulusta on sitten sydän saannut joulun tuntua takaisin ja nyt puhkun intoa.... Tuntuu niin hyvältä tämä joulun odotus ja kaikki siihen liittyvä....Ja tästä on nyt hyvä jatkaa ja antaa minunlainen joulu lapsilleni ja toivoa että he saavat vihdoinkin puhtaan ja mahtavan joulun sydämmeensä!!!

Toivon myös että sinulle välittyy joulun tuntua lukiessasi näitä tulevia juttujani....

Kerron teille tarinan joka on omalle kohdalle tapahtunut ja liittyy jouluun sekä arkipvän enkeleihin sekä siihen että antamisen ilo on sitä parasta iloa mitä jouluna voi saada.

Joten itse tarinaan.....mennään muutama joulu taaksepäin.

Oli aaton aatto ja minulla kaikki pahasti kesken. Jouluruokia tehnyt pvän ja sen mukainen astia kasa tiskiä keittiössä...matot odottivat ulos vientiä....
Olin väsynyt, ja ikävä sitä äidin tuomaa joulua oli kova, itku silmässä....ikävä....
Omat lapset olivat kavereillaan...isommat pojat ottivat koiramme ja sanovat vievänsä ne lenkille, mieheni oli kaupassa.....
Menin kylpyhuoneeseen ja vaihdoin vaatetta ja tirautin itkut....keittiön ulko-ovi kävi. Luulin, että joku lapsista tuli...mutta olikin turhan hiljaista....vedin vaatetta samalla niskaani kun lähdin menemään keittiöön päin.

Kuului;"Huhuu, onko täällä ketään?"
Silloin tajusin että siellä oli joku joka ei kyllä tasan tarkkaan ollut perheen jäsen. Keittiöön päästyä ovella seisoi vanhempi naishenkilö jota en aikaisemmin ollut nähnyt.
Voi mikä nolus iski minulle, kun keittiö oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja itse olikun kun olisin "maani myynnyt".
Minä; Päivää!!?
Vieras; Etsin sellaista kun "Kumpulainen" (nimi muutettu ;) )
M; Voi olette väärässä talossa, he asuvat tuossa naapurissa. Anteeksi kun täällä on tämän näköistä...yritän tätä joulu saada aikaan, mutta vähän olen myöhässä kaikessa....
Selittelyä....mitä sitä selittelemään vieraalle....mutta minä selittelin....
M; Tosiaan "Kumpulaiset" asuvat tuossa vieressä talossa....
V; Joulukukkaa olen heille viemässä.  Ja samalla vieras katselee ympärilleen....Tuntui että häpeäni sotkusta vaan kasvoi....
V; Tässä on sinulle tämä joulukukka. '
M: Enhän minä voi ottaa toisten kukkia vastaan....he asuvat tuossa naapurissa.....
V; Ei, ajattelin viedä kukat naapuriin, mutta nämä ovatkin sinulle. Ole hyvä ja oikein hyvää joulua sinulle!!! Hän ojensi ison kukkapaketin ja kääntyi ja lähti....
M; Kiitos...
Jäin hölmistyneenä paketin kanssa ja avasin kukkapaketin....en ole eläissäni nähnyt niin hienoa joulukukka asetelmaa....ja minä olin saannut ne ihan vieraalta henkilöltä....

Silloin tunsin kuinka antamisen ilo tuo surun keskelle voimaa ja vieraskin ihminen voi antaa jotain mitä toinen ihminen kaipaa...sydämmestä rakkautta.....ei tarvitse tuntea toista kun pienillä sanoilla, eleillä voi tuoda toiselle sydämmeen tunteen että joku välittää...Arkipvän enkelit!!!!!

Muistelen tuota enkeliä joka vieraili meillä jatkuvasti.....Onneksi olen voinnut laittaa kiertämään tuon ilon tunteen....ja saannut yllätettyä ihmisiä! Itselle on tullut aivan mahtava olotila kun saa tehdä jollekin hyvän mielen!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Toivon että tulet viihtymään kanssani 35 pvää...ja jakaa kanssani tämän odotus ajan =D

Tontut vielä nukkuvat meillä, mutta eiköhän nekin kohta herää  =D

Tervetuloa Näpertelijän joulukalenteria seuraamaan....