Tämä kuukausi on mennyt haahuillen........isänpäivä meni sumussa......koko kuukausi on ollut tosi rankkaa. Mutta jospa se tästä tämä elo, taas alkaisi sujumaan!
Varmaan pari viikkoa vaadin hänen lähtevän lääkäriin, mutta ei....kuihtui silmissä.....
Isänpäivänä puhuin lapsille, että puhuvat hänelle, että menee lääkäriin heti.
Lupasi heille että viikolla heti soittelee aikaa itselleen, mutta kun viime maanantainsa heräsimme niin sanoi heti, että hänen on soittettava ambulanssi. Ei kyennyt kävelemään....
Tiedättekö tuntee, kun toinen ei kuuntele ja toinen näkee että kaikki ei ole hyvin.
Pari viikkoa suunilleen mentiin niin että heräsin ja toivoin että hän on hengissä! Olen siis saanut jääräpäisemmän miehen....vai onko kaikki miehet jääräpäitä?!
Vajaan viikon hän oli sairaalassa.....eilen kotiutui, apuvälineineen, kun vielä ei askeleet ihan ole vakaita.
Mutta on sentään nyt syönnyt ja juonnut nestettä!
Että eiköhän tämä nyt tästä, sitten ala menemään eteenpäin.
Minä olen huojentunut.....voin taas nukkua vähän paremmin......
Yläkuvan Olutmakkara oli hyvää ja maukasta....maistiaisen kun suoritin, niin ihan en sitä olut makua saanut, mutta pitänee jatkaa maistelua....jospa se löytyy.
Näistäkin hetkistä nautin......monen monta pientä nautintoa, vaikka rankkaa on ollutkin, mutta nämä pienet hetkethän ne pitää ihmisiä koossa, niin myös minua!
Kaikkea hyvää teille viikonloppuun!
Olipa surullista luettavaa. Miehet osaavat tosiaan olla jääräpäisiä varsinkin kun on kyse sairastamisesta. Sen olen todennut sairaalavuosinani. Hoitoon hakeudutaan vasta sitten kun on ihan pakko. Ja läheisillä kova huoli. Voimia Sinulle !
VastaaPoista<3 Kiitos <3
PoistaEi kiva tilanne kun huomaa että läheinen ei voi hyvin, mutta tämä ei myönnä sitä ja hakeudu hoitoon. Onneksi sentään loppujen lopuksi suostui lähtemään. Paranemista hänelle ja voimia sinulle ja perheelle.
VastaaPoista<3 Kiitos <3
Poista