True crimes

 Nyt on tullut ihan mielettömän monta kirjaa kuunneltua. Tämä korona aika on saannut sen aikaan. Olen monta vuotta jo kuunnullet äänikirjoja, mutta en muista, että tätä tahtia olisin sitä tehnyt!

Miksikö äänikirja....ensimmäinen syy on se, että illalla kun menen nukkumaan niin tuo tinnitys ottaa "päässä"  sellaisen ölinän etten meinaa nukahtaa. Taasen, kun pääsee kuuntelemaan kirjaa, niin keskittyy siihen eikä siihen ölinään.

Toinen syy on se, että minusta on kiva leipoa, siivota, töihin kävellä/pyöräillä, ulkona touhuta jne kun sen pystyy hyödyntämään näinkin ihanaan toimeen kun kirjan kuuntelu.  Suosittelen...

Olen ihan älytön dekkarifani. Elämän tasaseen arkeen täytyy hakea vähän "äksöniä" kirjoista. Toinen mitä kuuntelen mielellään on tositapahtumiin perustuvat kirjat.

Viimeiset 10 kirjaa olen kuunnellut true crimes kirjoja. Näitä kun on kuunnellut on kyllä pistänyt miettimään koko suomen hyvin vointiin liittyvää systeemiä!!! Itse olen sellainen, että katson vieläkin maailmaa vaaleanpunaisen silmälasien läpi. En vaan jaksa uskoa ettei suomessa pelittäisi asiat!!!

No, on se vaan uskottava. Nyt nämä viimeiset kirjat on kyllä laittanut ajattelemaan, mietin miksi emme opi mistään mitään! 

Luulisi että rikoksia halutaan ehkäistä. mutta tuntuu että kaikki tärkeä jää kesken tai sitten niistä tulee selvitys, mutta se ei johda mihinkään. Tuntuu uskomattomalta!!!

Eilen kuuntelin reilun tunnin kirjan "kauhajoen koulusurmat". Miten pitkään onkaan puhuttu koulukiusaamisesta!!!!!

Silti vieläkin kiusaamista on ja paljon! Tämä kirja sai kyllä miettimään, siltä kannalta miten minä olen osannut hoitaa oman lapseni kiusaamis tilannetta. Hän joutui aikoinaan aikamoiseen kiusaamis kierteeseen. Koululta kuuluu vieläkin nykypäivän koululaisten vanhemmille tietoa ettei koulussa ole kiusaamista!! Niin aikoinaankin...ei voi olla kiusaamista!

Tämän päivän nuorien rikoksien uhreista/tekiöistä on uutisoitu että heitä on kiusattu! Silti lehdet pohtivat saamaa aihetta vuodesta toiseen! Mitään ei ole tapahdu...

Aikoinaan kun opiskelin niin minulle suurin järkytys oli sosiaalihuollon toiminta. Ymmärrän että nämä ihmiset tekevät lakipykälien mukaisesti, mutta jos joku menee vikaan eikö niitä pitäisi yrittää parantaa niin että voidaan suojella lapsia!!!

Aikamoista on tämän päivän maailma. 

Se miksi aloin blogiini kirjoitamaan ja kertomaan on, kirja nimeltä Eerika. Kaikki varmasti muistavat tämän tapauksen. Tämä kirja kertoo siltä pohjalta tämän lapsen elämää, missä kaikissä häntä tutkittiin/ havainnoitiin....ja silti kaikki pettivät!!

Aluksi olin hyvin ihmeissään siitä että sosiaalityöntekijät toimivat hyvin, koska itse epäilin sen olevan se mistä löytyy heikoin lenkki, mutta vasta sitten kun lapsen henkilökohtainen sosiaalityöntekijä vaihtui alettiin menemään vikaan.. Siihen asti sosiaalityötekijä oli kylläihan kartalla.

Niin monta ammatiltaan taitaa ihmistä eivät tehneet työtään niin kuin se olisi pitänyt tehdä. Sen kuulin jo aikoinaan opiskellessani, että pikahuostaanotosta lapsi siiretään kunnan/kaupungin rahojen loputtua takaisin paikkaan mistä on huostaanotettu, tarkastamatta onko mikään muuttunut. Ja yleensähän ongelmat kotona ovat niin isot ettei mitään muutoksia ole tapahtunut! Silti lapsi laitetaan takaisin kotiin!!!

"Ei mulla ole ketään", Eerika sanoi, kun sosiaalityöntekijä kysyi, voiko tyttö luottaa johonkin aikuiseen.

Eerika oli lastensuojelun asiakas lähes syntymästään asti. Hänen vanhempansa käyttivät alkoholia, eivätkä osanneet huolehtia tytöstä.
Eräänä iltana Eerikan äiti järjesti jälleen juhlat kotonaan, ja naapuri soitti poliisit. Eerika sijoitettiin kiireellisesti hänen isänsä ja äitipuolensa luokse. Iloinen ja sosiaalinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi.
"Se on salaisuus", Eerika vastasi, kun häneltä kysyttiin kotioloista.
Naapurit, tytön biologinen äiti ja koulun henkilökunta huomasivat Eerikan hädän, mutta se ei riittänyt pelastamaan tyttöä. Pahan edessä tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa.

Eerika-kirja kertoo yksityiskohtaisesti ja tarinanomaisesti tarinan tytöstä, joka murhattiin Helsingissä vuonna 2012. Tapaus järkytti koko Suomea. Kirjan tapahtumat perustuvat lastensuojelun merkintöihin sekä viranomaisten ja Eerikan lähisukulaisten haastatteluihin. Lähiomaiset, esimerkiksi Eerikan isovanhemmat, ovat kertoneet tytön luonteesta sekä tapahtumista, joita ei voi lukea viranomaisten asiakirjoista.

Eerika joutui kokemaan elämänsä aikana paljon pahaa, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.

Kirjan kirjoittaja on rikos- ja oikeusuutisointiin erikoistunut toimittaja Vera Miettinen.

 

Tämä kirja kannatta lukea/kuunnella, se saa kyllä ajatukset pyörimään. Toivotaan että itse huomaisin lapsen hädän työssään, jos sellasta eteen tulee. 

Toivosin tosiaan että tästä oltaisiin opitti, mutta pelkään pahinta!!!