Juuso-koira

 Noin kahdeksan vuotta sitten koiramme Pepi sairastui toisen kerran syöpään ja silloin oli tehtävä vaikea ratkaisu. Joka tietysti Pepin kohdalla oli helpottava. Hän pääsisi pois tuskasta ja kivuista.  Mutta meille ihmisille se oli suuri surun päivä. 

Silloinen eläinlääkäri tuli kotiin ja pisti kotona ne piikit, jotka sai Pepin  nukkumaan ikuiseen uneen. Viemään hänet koirien taivaaseen. 

Vieläkin kyynel nousee silmään!  Silloin päätin ettei meille tule koiraa enää ikinä. Niin kova pala oli minulle se, kun vei Pepin eläinlääkärin hellään kosketukseen. Vaikka tiesinkin ettei muuta mahdollisuutta ollut. Pepi kärsi ja enkä minä halua sitä.

Pepi 8/2014

Meni kaksi kuukautta, Pepin kuolemasta,  kun minulta kysyttiin voisinko ottaa Juuso-koiran kahdeksi viikoksi hoitoon, kun silloin ei eläinyhdistyksen tiloihin mahtunut. Siellä oli niin täyttä. Mietin ja lupauduin!!! VAIN KAKSI VIIKKOA!!! Ja minulle luvattiin että korkeitaan kaksi viikkoa.

Niin meille tuli Juuso, tiibetinspanieli.....Hoitoon.....

Juuso oli tuolloin 7v 9kk. Meni 2 vkoa.........meni 1kk......meni 1v.........2v.........jne....Juuso täytti 20.1.2022, 15 vuotta. 

Vanhuus näkyy Juusossa. Kuulo ei ollut hyvä.....näkö ei ollut ihan hyvä...mutta mennä touhotti ja aina on vastassa kun töistä palaa. Piti meidän kissasta ja Rosa koirasta joka on poikani, hyvää  huolta. Juusolla on paljon leikkikaluja, mieluisin on nalle...joka on melkein yhtä iso kun hän itsekin.

Juuso ja  kaverit

27.1.2022 Nauroin Juusolle kun syöttelin häntä, kun käyttäytyi kuin mikäkin nuori veijari....niin riehakasta se syöttö kerta oli....Pari viikkoa on oudosti seurannut minua ja jäänyt sellaisiin paikkoihin nukkumaan missä aikaisemmin ei ole ollut....

Illalla ennen kahtatoista poikani tulee sanomaan että Juusolla ei ole kaikki hyvin. Juuso hengitteli oudosti. Oli kyllä normaalisti käynyt juuri ulkona ja syönyt ja juonnut.

Kävin katsomassa Juusoa. Silittelin ja rauhoittelin. Toinen pojistani lähti viemään omaa koiraansa lenkille ja minä sanoin toiselle pojalleni että tulen kohta takaisin, juon vaan kupin teetä.

Sinä aikana Juuson sydän pysähtyi ja meidän  "vanhus" menehtyi. Poikani tuli itkien ja sanoi että Juuso kuoli. Enhän minä sitä uskonut ja meni Juuson luo........mutta kyllä, meidän vanhus makasi omalla pedillään, kuin nukkuen, mutta kuolleena. 

Taas sitä ollaan siinnä pisteessä että sydän murtui ja kyynelille ei meinaa tulla loppua! Juuso kerkesi olemaan meillä 7v 2kk 8pvää. Se on pitkä aika ihastua tuollaiseen ihanaan koiran mörrikkään.

RIP 20.1.2007- 28.1.2022 

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Kiitos Juuso!

Nyt en enää ota uutta lemmikkiä....

Meillä on vielä kissa-Kassu. Mutta uutta lemmikkiä ei tule......Koskaan tuohon menettämiseen ei totu.....

Kassu-kissa varmaan ihmettelee pitkään mihin hänen ystävänsä on hävinnyt!