Uusi kuukausi ja sehän tietää vain sitä, että...
on aika uuden haasteen.
Tämän kuukauden haasteessa voisit kertoa 3 iloista / tai ehkä haikeaa tai surullista muistoa keittiöstäsi. Millainen muistojen paikka on sinun keittiösi?
1. Ehkä mieleenpainuvin on eräs joulunaaton aatto.
Siivoilin ja heittelin mattoja keittiöön, että siitä sitten veisin ulos matot. Olin väsynyt ja joulu ahdisti, olin vielä siinnä vaiheessa "surua" että mietin, mitä minun pitäisi saada vielä aikaan, että saisin yhtä ihanan joulun aikaan kuin äitini!
Itku kurkusssa mietin mitä kaikkea pitääkin kerettä tekemään...
Lapset olivat menneet ulkoilemaan / koiria viemään ulos ja mies kauppaan.
Olin kylpyhuoneessa, kun keittiön ovelta kuului huhuilua. Kävelin katsomaan ketä siellä oli ja huomasin että ihminen oli aivan vieras, ikinä en ollut häntä nähnyt enkä sen jälkeenkään ole nähnyt! Pyytelin mattovuorta anteeksi ja samalla kyselin millähän asialla hän on?
Tämä ihminen oli hyvin herttainen ja lopuksi hän sanoi että eikö tässä asukkaan "Harmajat", minusta varmaan näkyi miten väsynyt olin ja kyllästynyt. Totesin hänelle, että hän on tullut väärään taloon, että hänen etsimät henkilöt asuvat tuossa naapurissa. Toivottelin tälle ihmiselle hyviä jouluja...
Nainen kääntyi lähtiäkseen, mutta kääntyi minua päin ja sanoi että tämä on sinulle! Valtavaa kukkapakettia ojentaen.
Minä siihen etten mitenkään voi ottaa vastaan kukkaa ja ja kerroin että seuraavassa talossa asuu hänen etsimät henkilöt.
Nainen katsoi minua ja tosi; Tämä on sinulle, sinä tarvitset tätä nyt! Ja lähti pois...
Eläessäni olen kolme kertaa saannut muistiin painuvan kukkakimpun ja tämä on yksi niistä, ja ne naisen sanat, sinä tarvitset nyt tätä!
Kun hän sulki oven, purskahdin itkuun ja eikä siitä meinannut tulla loppua kun avasin vielä kukkapaketin! Vau mikä kimppu!!!
Minun luonna siis kävi arkipäivän enkeli joka sai minut hyvin onnelliseksi ja jaksoin puurtaa joulun kaikkien vaikeuksien yli! Tuo hetki oli kyllä tosi muistiin painuva...
2. Toinenkin muistiin painuva keittiötarina liittyy jouluun. Olimme joulu aattona kokoontuneet meille. Kaikki muut olivatkin kotiinsa tulleet, mutta nuorimmainen lapsista oli ensimmäistä vuotta Levillä ja tarkoitus oli soittaa hänelle video puhelu että hän näkee siskonsa, veljensä ja vanhempansa ja tietysti myös sisarusten puolisot.
Minä olin saanut kaikki melkein valmiiksi ja otimme puhelun. Sanoin siinnä sivussa miehelleni että käyppä kinkkua leikkaamassa että pääsemme syömään.
Naurettiin ja jutusteltiin, minä sanoin omasta puolestani ensimmäisenä heipat, kun sanoin vielä meneväni laittaa ruuat valmiiksi että päästään syömään!
NOOOH, vanhimman poikani koira tuli vastaan huuliaan nuollen....ja huomasin että kaikki kinkkupalat mitä mieheni oli leikannut oli syöty!!! Onneksi sentään jouluaatoksi riitti pikkusen kinkkua.
No, koira oli onnellinen, eikä muuten edes tullut kipeäksi siitä määrästä kinkkua!
3. Minun onnen hetkistä suurimmat ovat kyllä myös ne hetket kun saan tehdä ruokaa minun rakkaalle perheelle! Tarjoilla heille hyviä ruokahetkiä perheensä kanssa!
Semmoisia minun tarinani olivat....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tee minusta iloinen ja kommentoi minulle juttujani! =D