Hei, hei kesäkuu

Hei, hei kesäkuu ja tervetuloa heinäkuu!

Tässä vähän kuvaa kesäkuulta.

Perhoset tehty tekoälyn "kanssa".

 

Teatteripäivä

Niinkuin eilisessä kirjoituksessa mainitsinkin oli sunnuntai jälleen Heinolan kesäteatteri päivä, minulla. 

#heinolankesäteatteri 

#kaikkienaikojenfarssi

Päivästähän tuli jälleen aivan ihana. Kerran vuodessa tämä meidän porukka kokoontuu yhteen ja joka kerta se on sen oloinen tapaaminen, että yhtään eron päivää ei olisi ollut. 

Iloinen kohtaaminen jatkuu siitä ystävyyden "kohdasta" mihin viime tapaamisella on jäänyt! Eläköön pitkä aikainen ystävyys sekä äidin rakkaat 💓.

Kaksi henkilöä (ei sukulais suhdetta siis) tästä ryhmästä on sellaisia joiden kanssa olen tuntenut koko elin ikäni, eli super pitkään. On hienoa omistaa näin pitkän ajan ystävyys.

Ystävyydeksi kai tätä Heinolan kesäteatterin vuosittaista käyntiäkin voi sanoa. Sillä yli kymmenen vuotta olen käynnyt katsomassa näitä kesäisiä esityksiä Heinolassa!

Tällä porukalla ollaan käyty melkein alusta asti, taitaa olla niin että pari ensimmäistä kertaa kävin ensin työporukan kanssa. Ja siitä tämä tämän hetkinen porukka on pikku hiljaa muotoutunut.

No, mennään tämän vuoden esitykseen!

Flora, tekijä Anja Juurikkala

Tässä porukassa on kaksi tytärtäni, joista toinen laittoi tämän vuoden esityksen parhaaksi mitä hän on näinä kertoina käynnyt katsomassa. onnea Heinolan kesäteatteri nro#1

Hauska esitys, oli toisen tyttäreni tokaisu.

Itse ja muu porukka pitivät tästä esityksestä paljon. Nauraa tässä esityksessä sai. Ja se on minun kriteeri kesäteatteri esitykseen. Hauskuutta pitää olla!

Jälleen kerran katsomot täyttyivät. Ja iloista puheen sorina kuuluu. Kaikki odottivat innolla päivän esitystä.

Tämän kesän esityksen;"Kaikkien aikojen farssi", on ohjannut Sari Siikander. 

En tunne Sari Siikanderia kuin haastatteluiden ja lehtien sivuilta sekä joistakin pienistä video pätkistä joita olen nähnyt Heinolan Kesäteatterin sivuilla. 

Niistä tietysti on tullut tehtyä omanlainen käsitys hänestä. 

Ja tässä esityksessä kyllä oli niin voimakas Siikanterin kädenjälki kun vain voi. 

Hänen herskyvä ja ihastuttava luonteensa näkyy tässä esityksessä. Rempseä ote...

Tietysti pohjana on hyvä Paul Slade Smith teksti. 

Näyttelijöistä kaikki olivat mahtavia. Kaikki olivat luomassa loistavaa esitystä! Kiitos heille siitä! 

Itseäni eniten ilahdutti Dennis Nylund ja Mikko Nousiainen rooli suoritukset. 

Mutta kyllä "Pasi" jyräsi ja sai nauruhermot pintaan! Aivan ihana roolisuoritus ja  savonmurre....miten joku voikaan omaksua murteen noin hyvin!!! Joten "hyvvee päevee" ja eteenpäin "Pasi"!

Ja jotenkin vaan voin samaistua näihin "tulkkauksiin". Sitä omalta kohdalta tarvitsisi aika ajoin "tulkkia".  Ei pelkästään savon murteeseen vaan kaikkiin ihmisten puheisiin!

Mutta tosiaan kaikki näyttelijät olivat ihan mielettömän hyviä.

Nauraa sai ja iloisin mielin lähdettiin kaikki jälleen omiin koteihimme ja jäädään odottamaan ensivuoden esitystä. 

Tämä esitys kyllä nosti ensi vuodelle rimaa....löytyykö näin hyvää esitystä ja näin loitavia henkilöitä tekemään loistavasta loistavan ensivuodeksi!?!

#heinolankesäteatteri

Tuossa yläkuvassa vielä tämän esityksen tulevat päivä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Heinolassa kesäteatteria tämä esitys!

Meidän porukka suosittelee lämpimästi.

Tällä esityksellä pääsee ehdottomasti hetkeen jolloin kaikki tylsyys, ja arjen tasasuus väistyvät. Naurua, naurua.....ja iloiset ihmiset tuovat ihan varmasti kaikille hyvän fiiliksen.

Iloinen tapaaminen

Jälleen tuli se päivä, kun meidän teatteriporukka tuli omilta paikkakunniltaan Heinolaan. Niinkuin ennenkin, kokoonnuttiin syömään ensin.

Kolmatta kertaa tiemme vei Helin Republic:kiin. 

Näin lämpimänä päivänä oli kiva syödä ulkona. Ja tässä paikassa on katettu terassi, jossa näin voi siis tehdä.

Eikä tämä paikka tälläkään kertaan tuottanut pettymystä! 

On jälleen PAKKO kirjoittaa, että palvelu oli ystävällistä ja hyvää, ruoka tuli nopeaan. Ja ruoka oli hyvää. Niinkuin parina edellisenäkin vuonna olen sen todennut.

Pieni gallup meidän naisporukalta, millaista ruoka oli heistä. 

Yksimielisesti kaikki  pitivät ruuasta jonka olivat tilanneet. Ja olivat tyytyväisäisiä kaikinpuolin tähän paikkaan. Niinkuin muinnakin vuonna.

En voi kyllä niin paljoa kehua tätä paikkaa, kun haluaisin. Siksi haluan kirjoittaa blogiin, että muutkin saavat tietoa tästä ravintolasta.

Olen sitä mieltä, että jos saa näin hyvää palvelua ja hyvää ruokaa niin siitä kannattaa kirjoittaa! 

Vaikka paikan päälläkin jo kehuin niin pitää vielä tulla tännekin teille kertomaan. Ja muistuttamaan että jos menet Heinolaan, käykää ihmeessä syömässä täällä!

Helin Republic

Kauppakatu 6, Heinola

Kevyttä kesä tehtävää

 Vihdoin ja viimein sain keittokirjat käytyä läpi. Samalla laitoin ne aakkosjärjestykseen. 

Ja laskinkin.....paitsi että sitten yhdessä vaiheessa menin sekaisin laskuissa. Mutta on niitä ainakin se 600 kpl. 

Vaikka yhden muovipussillisen keittokirjoja löysin tuplasti. 

Ja niinkuin olen aina olen kehunnut, että kyllä minä muistan mitä kirjoja on....eikä varmasti ole tuplana yhtään!!! 

No, oli tosiaan noin 15 kirjaa oli tuplasti ja yksi peräti 3x!!!😂😂😂😂😂

Tyttäreni sai hienoja keittokirjoja. 

 

Oli tuossa hommassa paljon tekemistä, mutta nyt se on tehty. Se vaan oli metka homma, että kun otin kirjat pois, niin kun aloin laittaa niitä takaisin, niin ne ei enään mahtuneetkaan sinne hyllyille. Vaikka siitä se 15 kirjaa lähti poiskin!!! Niin ei vaan mahtuneet....En ymmärrä....

Virkannutkin olen....kokeilin tälläistä tölkkikassia tehdä.....

Hyvät rannelämmitkket, niintä tuli....Neljä pussukkaan jo tilattiin maaliskuuksi.

Uusi kassi

Uusi kassi on "syntynyt".... Ja kassihan on tietysti virkattu isoäidinneliöistä.

Tällä kertaa tein, saajan pyynöstä vihreän sävyinen.

Kassista löytyykin erisävysiä vihreita. Vain kukat ovat muun värisiä, senkin kysyin saajalta, että voiko olla vähän eri sävyä.

Kukkien keskellä jälleen "timanttihelmet".

Kukkien paikka on milloin missäkin....pitää vähän mallailla!

Tuossa lopputulos!

Jäin ihan miettimään

Töissä vielä ollessani, mietin usein, miten sitä ei kerkeä mitään tekemään! Ja sitä tuli syytettyä työtänsä. Että oli liian väsynyt, oli niin paljon kaikkea ettei lyhyillä vapaillaan kerennyt kaikkea tekemään!

Nooh, sitten jäin eläkkeelle, ajatuksella, että nyt kerkeää tekemään vaikka mitä! Vaikkakin kaikki oli varotellut, että eläkkeellä sitä vasta kiire onkin!

Se on huomattu, aina on jo ilta!!!! Rupesin oikein miettimään aikaa. Enhän minä kauheasti missään käy, silti aika on kortilla! Miksi???

Selitin yhdelle ystävälle, että tavataan, kun tämä hässäkkä hiljenee......sitten aloin miettimään, että mikä hässäkkä? Ja mitä tarkoitin että hiljenee......kun eihän minulla ole mitään ihmeempää! Suurin osa ajasta menee istuessa, virkatessa, koiran kanssa ulkona käyden, keittiössä. Enkä edes joka päivä tee noita kaikkia asioita, mutta silti minusta tuntuu että elämä on yhtä juoksua...

Joten.......jäin ihan miettimään mihin se aika oikeesti menee! Mitä enemmän mietin sitä enemmän nauratti ja tajusi miten sen kiireen saakaan aikaan!

Tässä päivän menoa....niin ymmärrätte miten sitä saadaan kiirettä aikaan!

Aamut taitaa kulkea sillain kuin ajattelen.....pisulle, aamupalalle, pukemaan, kisulle ruokaa ja "toiletin" siivous ja lopuksi koiran kanssa lenkille. Sitten onkin vapaata siihen asti kun seuraava koiralenkki edessä. Vai oliko se vapaata......

Sisälle tultua vielä pieni herkku Bertalle. Ajattelin, että avaan verhot. lähden kävelemään sinne päin, mutta huomaan että minun yövalot ovat vielä päällä ja menen ensin sammuttamaan ne,  voi ei tuo kukka on nuokullaan, kasteluveden hakuun. Kastelen kukkia, ja huomaan että sohvan tyynyt ovat huonosti. Lasken kastelukannun pöydälle ja korjaan tyynyjä. Virkkaus on pöydällä ja ajattelen nostaa sen tässä välissä koriin, MUTTA huomaan jonkin ajan kuluttua, että istun ja virkkaan täyttä "häkää". Aikaakin oli kulunut sen verran, että on aika nousta ja kastella ne kukat loppuun. 

Lähden viemään kastelukannua...mutta huomaankin että maassa on roska ja käyn hakemassa imurin ja imuroin.......koko talon. Imuri takaisin kaappiin. Ai, niin se kastelukannu.

Mitä, mitä ikkunassa on koiran kuonon jälkiä, käyn pyyhkeen ja pyyhin sen pois. Ja nyt sitten se kastelukannu. Kun saan kannun vietyä, muistan ne verhot, niitähän minä lähdin aukaisemaan alun alkaen. 

Tuohon kaikkeen sain aikaa tuhlattua jokin tovin ja sitten onkin teeaika. Teevesi päälle ja siinä ihmetellen mihin tämä aika meni kun en ole mitään tehnyt!?!

Teen juotua lähden vessaan. Mutta miten tuo ajatus viekään likavaatekorin viereen ja päätän viedä koneeseen pyykit ja laittaa sen pyörimään. 

Siitä sitten vessaan......mutta seison huoneeni ovella miettien mitä pitikään tehdä?! Ai, niin....koiran kynnet piti leikata, ennen ensimmäistä tassun loppun pääsyä, pissihätä on niin suuri että  se pistää ihan juoksuksi!!!

Ja sitten takaisin koiraan....se vaan ettei koira enään ollut yhtä innokas ja meni sängyn alle eikä tullut houkuttelusta huolimatta pois sieltä. Ja sitten muistankin että jos vaikka menisi viemään roskat ensin jos vaikka Bertta sitten tulisi pois piilostaan. 

Lähdin viemään roskat, samalla katsoin postilaatikoon oliko jotain kivaa tullut...ei ollut mitään. Lähdinkin siitä sitten tutkimaan pihaa ja nyppimään kuivia kukkia. Istahdin penkille vähäksi aikaan ja muistin että koiran kynnet. Mutta nyt pitää viedä koira ulkoilemaan.

Siltä reissulta tultua huomasin että pitää alkaa laittamaan ruokaa. Ruokaa laitellessa soi puhelin. Puhun puhelimessa, teen ruokaa, sekoittelen, harjailen lattiaan, luen lehteä, tyhjennän astianpesukonetta ja täytän samalla sen....ja hei se ruoka on valmista!

Oli maittavaa ruokaa ja nyt pitäisi jo levätä, vaikka enhän mitään muuta ole tehnytkään koko päivänä. Ajattelin että olisiko nyt aika istahtaa ja virkata....ennenkuin isken pyllyni sohvalle, käännän katseeni pakastimeen ja laitan jäätelö jälkkärit meille. Nyt istumaan ja syömään herkkua, ellen olisi nähnyt että pöydällä on läikkä, jonka ajattelen äkkiä pyyhkästä pois. Ennenkuin kerkeän hakemaan liinaa millä pyyhkiä pöytää, menenkin pisulle. 

Sen jälkeen menen syömään herkkua, ennen kuin huomaan sen saman läikän joka jäi pyyhkimättä. Eikun pyyhkimään. 

Sitten syömään herkkua, mutta ennenkun pääsin sinne saakka olikin kissa kinuumassa illan ruokaansa joten sitä antamaan mars, mars....

Joko nyt pääsen syömään herkun loppuuni....kyllä.  JNE...

Tähän tahtiin päivät menee iltaan ja sitten sitä miettii mihin ihmeeseen nämä tunnit hupenevat vaikka olen vaan ollut tekemättä mitään.

Ihmeellistä kyllä, tulee tunne että kiire on ollut!!! Ja sitten vielä muistuu mieleen mitä jäi tekemättä.....ne koiran kynnet jäi leikkaamatta....

Silti sitä ihmettelee miten voi olla ihminen väsynyt vaikka mitään en ole tehnyt ja aikakin menee ihan hirmu nopeesti!

Tälläinen omatekemä kiire on mielenkiintoinen ja saa nauramaan, näin jälkikäteen....mitään en tee ja kaikkea kumminkin tekee!

Onko tuttua touhua.....