Jäin ihan miettimään

Töissä vielä ollessani, mietin usein, miten sitä ei kerkeä mitään tekemään! Ja sitä tuli syytettyä työtänsä. Että oli liian väsynyt, oli niin paljon kaikkea ettei lyhyillä vapaillaan kerennyt kaikkea tekemään!

Nooh, sitten jäin eläkkeelle, ajatuksella, että nyt kerkeää tekemään vaikka mitä! Vaikkakin kaikki oli varotellut, että eläkkeellä sitä vasta kiire onkin!

Se on huomattu, aina on jo ilta!!!! Rupesin oikein miettimään aikaa. Enhän minä kauheasti missään käy, silti aika on kortilla! Miksi???

Selitin yhdelle ystävälle, että tavataan, kun tämä hässäkkä hiljenee......sitten aloin miettimään, että mikä hässäkkä? Ja mitä tarkoitin että hiljenee......kun eihän minulla ole mitään ihmeempää! Suurin osa ajasta menee istuessa, virkatessa, koiran kanssa ulkona käyden, keittiössä. Enkä edes joka päivä tee noita kaikkia asioita, mutta silti minusta tuntuu että elämä on yhtä juoksua...

Joten.......jäin ihan miettimään mihin se aika oikeesti menee! Mitä enemmän mietin sitä enemmän nauratti ja tajusi miten sen kiireen saakaan aikaan!

Tässä päivän menoa....niin ymmärrätte miten sitä saadaan kiirettä aikaan!

Aamut taitaa kulkea sillain kuin ajattelen.....pisulle, aamupalalle, pukemaan, kisulle ruokaa ja "toiletin" siivous ja lopuksi koiran kanssa lenkille. Sitten onkin vapaata siihen asti kun seuraava koiralenkki edessä. Vai oliko se vapaata......

Sisälle tultua vielä pieni herkku Bertalle. Ajattelin, että avaan verhot. lähden kävelemään sinne päin, mutta huomaan että minun yövalot ovat vielä päällä ja menen ensin sammuttamaan ne,  voi ei tuo kukka on nuokullaan, kasteluveden hakuun. Kastelen kukkia, ja huomaan että sohvan tyynyt ovat huonosti. Lasken kastelukannun pöydälle ja korjaan tyynyjä. Virkkaus on pöydällä ja ajattelen nostaa sen tässä välissä koriin, MUTTA huomaan jonkin ajan kuluttua, että istun ja virkkaan täyttä "häkää". Aikaakin oli kulunut sen verran, että on aika nousta ja kastella ne kukat loppuun. 

Lähden viemään kastelukannua...mutta huomaankin että maassa on roska ja käyn hakemassa imurin ja imuroin.......koko talon. Imuri takaisin kaappiin. Ai, niin se kastelukannu.

Mitä, mitä ikkunassa on koiran kuonon jälkiä, käyn pyyhkeen ja pyyhin sen pois. Ja nyt sitten se kastelukannu. Kun saan kannun vietyä, muistan ne verhot, niitähän minä lähdin aukaisemaan alun alkaen. 

Tuohon kaikkeen sain aikaa tuhlattua jokin tovin ja sitten onkin teeaika. Teevesi päälle ja siinä ihmetellen mihin tämä aika meni kun en ole mitään tehnyt!?!

Teen juotua lähden vessaan. Mutta miten tuo ajatus viekään likavaatekorin viereen ja päätän viedä koneeseen pyykit ja laittaa sen pyörimään. 

Siitä sitten vessaan......mutta seison huoneeni ovella miettien mitä pitikään tehdä?! Ai, niin....koiran kynnet piti leikata, ennen ensimmäistä tassun loppun pääsyä, pissihätä on niin suuri että  se pistää ihan juoksuksi!!!

Ja sitten takaisin koiraan....se vaan ettei koira enään ollut yhtä innokas ja meni sängyn alle eikä tullut houkuttelusta huolimatta pois sieltä. Ja sitten muistankin että jos vaikka menisi viemään roskat ensin jos vaikka Bertta sitten tulisi pois piilostaan. 

Lähdin viemään roskat, samalla katsoin postilaatikoon oliko jotain kivaa tullut...ei ollut mitään. Lähdinkin siitä sitten tutkimaan pihaa ja nyppimään kuivia kukkia. Istahdin penkille vähäksi aikaan ja muistin että koiran kynnet. Mutta nyt pitää viedä koira ulkoilemaan.

Siltä reissulta tultua huomasin että pitää alkaa laittamaan ruokaa. Ruokaa laitellessa soi puhelin. Puhun puhelimessa, teen ruokaa, sekoittelen, harjailen lattiaan, luen lehteä, tyhjennän astianpesukonetta ja täytän samalla sen....ja hei se ruoka on valmista!

Oli maittavaa ruokaa ja nyt pitäisi jo levätä, vaikka enhän mitään muuta ole tehnytkään koko päivänä. Ajattelin että olisiko nyt aika istahtaa ja virkata....ennenkuin isken pyllyni sohvalle, käännän katseeni pakastimeen ja laitan jäätelö jälkkärit meille. Nyt istumaan ja syömään herkkua, ellen olisi nähnyt että pöydällä on läikkä, jonka ajattelen äkkiä pyyhkästä pois. Ennenkuin kerkeän hakemaan liinaa millä pyyhkiä pöytää, menenkin pisulle. 

Sen jälkeen menen syömään herkkua, ennen kuin huomaan sen saman läikän joka jäi pyyhkimättä. Eikun pyyhkimään. 

Sitten syömään herkkua, mutta ennenkun pääsin sinne saakka olikin kissa kinuumassa illan ruokaansa joten sitä antamaan mars, mars....

Joko nyt pääsen syömään herkun loppuuni....kyllä.  JNE...

Tähän tahtiin päivät menee iltaan ja sitten sitä miettii mihin ihmeeseen nämä tunnit hupenevat vaikka olen vaan ollut tekemättä mitään.

Ihmeellistä kyllä, tulee tunne että kiire on ollut!!! Ja sitten vielä muistuu mieleen mitä jäi tekemättä.....ne koiran kynnet jäi leikkaamatta....

Silti sitä ihmettelee miten voi olla ihminen väsynyt vaikka mitään en ole tehnyt ja aikakin menee ihan hirmu nopeesti!

Tälläinen omatekemä kiire on mielenkiintoinen ja saa nauramaan, näin jälkikäteen....mitään en tee ja kaikkea kumminkin tekee!

Onko tuttua touhua.....