Tasan vuosi sitten lähdin n. klo 7 koiran kanssa ulos. Aamu uutisissa oli juuri varoitettu, että on tosi liukasta ja jalankulkioiden pitää varoa.
Nooh...varoinhan minä, mutta noin 10 metriä koti ovelta, otin ja kaaduin!
Sanotaan, että sekunnissa kerkee ajattelemaan, vaikka koko elämänsä, jos tosi tilanne tulee.....
Minäkin kerkesin miettimään aika paljon...."perhana, taas kaadun
toivotaan ettei polvi tärähdä pahasti! Jne..."
Ja mietin jopa, että
pehmeästihän tässä laskeudutaan! Mutta samantien, kun vasen jalka
läpsähti maahan..... tajusin, että nyt kävi kyllä pahasti.
Tunsin heti että
jalka meni "rikki poikki pinoon"....
Onni, onnettomuudessa...vanhin poikani kuuli huutoni ja haki koiran!
Muistan siinnä sokkitilassa vaan hokeneeni, että minua ei voi
auttaa...joten itse vedin sisälle asti itseni...
Tällä suomalaisella sisulla meitsi
tosiaan veti itsensä muutamat portaat ja huoneiden poikki sisälle. Kenkää en
uskaltanut alkaa irrottamaan...vaan soitin ambulanssin.
Lapsille hoin vain, että nyt taisi tulla pitkä sairasloma yhdellä iskulla....
Soitin töihinkin etten pääse tulemaan.....
Ambulanssin tulo kesti nimittäin 40 min! Se oli juuri se päivä, kun oli tosi liukasta ja ambulansseilla oli kova kiire joka puolella....
Siitähän se pyöryiys sitten alkoi.....
Sairaalassa selvisi, että nilkka
oli kahdesta kohtaa murtunut ja yksi luu oli vielä poikki tuosta pohkeen kohdalla. Joten aika
kova kohtalo, pehmeästä laskusta huolimatta!
Ja KYLLÄ minulla oli tuuria ettei käynnyt pahemmin. Vain luita murtui ja meni yhdestä kohtaa poikki, enkä onneksi lyönnyt esim. päätäni ja kuollut. Olin siis onnekas kaikesta huolimatta!!
Kipua oli ja alku päivät meni ihan tillintallin töps
meininkillä! Kahden tunnin välein oli pakko saada tosi vahvaa
kipulääkettä!!
Kaatumis päivänä jalka vaan vedettiin oikeaan asentoon....leikkausta ei keretty tekemään....Se ensimmäinen yö oli kamala!
Toisena päivänä heti aamusta pääsin leikkaussaliin. Leikkaus kesti 3 tuntia.
Kolmantena päivänä jalka kipsattiin.
Kolmantena päivänä sitten selvisi, että samassa huoneessa oleva nainen
oli sairastunut A-influenssaan.
Minut oli kyllä rokotettu, mutta testi
otettiin. Testi oli negatiivinen, mutta silti sain 10 pvän influenssan
esto lääkkeen. Nimittäin tämä nainenkin oli rokotettu.
 |
| Kodin menopelit. |
Aluksi 15 lääkettä päivässä...onneksi ei kauaa...pahin oli se
napapiikin pistäminen....Ammattini puolesta olen harjoitellut kyllä
pistämään eikä se nyt ollut se vaikein asia, vaan se, että itseään piti
piikittää....Se sattu! ;) =D
 |
| Siinä leikattu jalka...kummallakin puolella omat viilot ja tikit! |
Seuraavalla kerralla kun menin sairaalaan otettiin sitten kuvat jalasta....ja
lääkäri syynää ne.
"Ilmassa" oli nimittäin sellainen asia, että leikataanko jalkaani vielä ja
poistetaan ulkosyrjällä oleva ruuvi. Sisäreunaan jäisi 2 ruuvia,
niitä ei tultasi poistamaan.
Mutta tämä kolmas ruuvi oli jalassa ja sillä varauksella,
että se ehkä jouduttaisiin poistamaan. Onneksi ei enään leikelty ja ruuvi oli löytänyt hyvän
kolon johon asettuu ja antaa minun liikkua "normaalisti"!
Pikkuinen painajainen jäi tuosta hetkestä....
Sairaslomalla olin tuolloin 13 viikkoa. Sen jälkeen olen sitten välillä nilkuttanut, välillä tuskaillut kipua ja yrittänyt kuntouttaa jalkaani. En usko että se normaaliksi tulee enään koskaan....Vuosi kulunut ja vieläkin siinnä on omat kivut ja vaikeudet.
Pahin on ehkä henkinen pelko. Nykyään tuntuu tosi vaikealla tämä talvella liikkua ulkona. Nyt on kyllä hyvät nastakengät, mutta takaraivossa silti pelko että jos sittenkin kaadun taas ja taas menee jalka poikki.....
Mutta yritän normaalisti toimia...vain ne lenkkeilyt on jäänyt...Töissä varon koko ajan kun olen lasten kanssa päivät ja hehän eivät tahallaan törmäile....tai mennä törötä eteenpäin ja vahingossa kenties kovaa osuu kipeään kohtaan "joku" vempain.
Tässähän se jalka on työpäivän jälkeen....aina työn jälkeen turvoksissa ja arka.....vielä vuodenkin jälkeen.....
Näillä koivilla mennään ja muistakaahan te olla varovaisia!!!
