Mielenkiintoinen kirja

 

Tykkään kuunnella kirjoja, kun teen jotain tai käy lenkillä Bertan kanssa!

Yleensä ne kirjat ovat true crime tai dekkareita. Pidän kyllä tosi paljon myös elämänkerta kirjoista, JOS henkilö on minua kiinostava. 

Pitkään aikaan ei ole tullut minua kiinostavaa elämänkertaa vastaan! Mutta nytpä tuli, tämä kirja on vuodelta 2024, äänikirja on tämän vuoden tuotosta "vasta".

Miksikö juuri tämä kirja sitten kiinostaa? 

Kirja kertoo sellaisesta henkilöstä kuin Laukku-Leena, joka täällä meidänkin kunnassa oli useana kesänä käymässä, näillä omilla retkillään. 

Hyvin paljon erilaista juttua liikkui hänestä. Ja kumminkaan kukaan ei oikeasti tuntenut tätä ihmistä. Kuulin myös että tästäkin kunnasta löytyi ihmisiä jotka veivät hänelle välillä ruokaa / tms hän tarvitsemaan asiaa.

Hän eli lähes 20 vuotta ihan luonnon armoilla. 

Itse en koskaan törmännyt niin, että olisin jutellut hänen kanssaa. Näin hänen majapaikkansa kesäisin. Ja ihmettelin aina miten joku voi asua noin...ja sitten näin kun hän liikkui, kantaen matkalaukkujaa vähän kerrallaan eteenpäin. Erittäin mielenkiintoinen oli hänen elämäntyylinsä. Ja nyt avautui mahdollisuus tutustua hänen tarinaansa.

Ikävä kyllä hän kuoli vuonna 2021, tuossa meidän naapuri kunnassa.

Se miten tähän tarkasteluun avautui tilaisuus oli se, että hän oli pitänyt päiväkirjaa elämästään.

Tässä artikkeli Kulttuurimedian sivuilta lyhennettynä:

Laukku-Leena, Naiskulkurin tarina, kirjoittaja: Päivi Ketolainen

Julkaisija: Pro Bono kustannus, Kirjapaino Kari, Jyväskylä 2024

Kauppakeskus Tuulosessa perjantaina 18.10.2024, kun Päivi Ketolainen julkisti kirjoittamansa kirjan Leenasta. 

Vuonna 2017 Leena ilmestyi  Jämsän Halliin, jossa hän asui leiriytyneenä parisen vuotta, kunta hankki hänelle asunnon, jossa hän viihtyi 2 kuukautta, mutta palasi ulos asumaan. Jämsä, joka on Päivi Ketolaisen asuinkunta, oli pitkin maata kiertelevän kulkurin yksi kiintopiste. Ihmiset tarjosivat hänelle apua, antoivat ruokaa ja lämpimiä vaatteita.

Sitten hän katosi yhtäkkisesti,  mutta osa laukuista oli jäänyt “leiriin”.  Sitä ihmeteltiin, koska hän oli hyvin tarkka tavaroistaan, hänellä oli  yleensä mukanaan 40 – 80 laukkua ja pussia .

Paikallinen kauppias nosti jätetyt matkalaukut käyttämättömään pakettiautoonsa odottamaan omistajan paluuta. Monien kuukausien kuluttua, kun Leenaa ei kuulunut, päättivät kylän miehet ja naiset tyhjentää laukut ja silloin löytyi tavaroiden joukosta valtava määrä päiväkirjoja, joista Päivi Ketolainen kiinnostui ja halusi palauttaa ne omistajalleen. Ahkerien  etsintöjen ja kyselyjen jälkeen selvisi, että Leena asui Sysmässä, jossa hänellä oli asunto kerrostalossa.  Päivi Ketolainen päätti  lähteä tapaamaan  Leenaa, mutta asunnossa ei ollut pitkään aikaan asuttu ja myöhemmin selvisi, että Leena oli ollut kuolleena jo yli vuoden etsintäkäynnin ajankohdasta. 

Ketolainen ryhtyi selvittämään Leenan lähipiiriä ja taustoja ja hänelle selvisi, ettei Laukku-Leenalla ollut perhettä, eikä läheisiä eikä myöskään sukulaisia, joita olisi kiinnostanut kulkurin elämä. Päivi Ketolainen päätti tämän tiedon jälkeen lukea haltuunsa tulleet päiväkirjat. Hän ryhtyi kirjoittamaan tämän materiaalin  pohjalta kirjaa, josta syntyi yhtenäinen tarina Leenan elämästä tien päällä kulkurina. Ensimmäisten vaellusvuosien aikaiset päiväkirjat ovat kadonneet, joten varsinainen syy kulkurielämän valitsemiseen on jäänyt pimentoon.

Päivi Ketolainen on kirjoittanut elämäntarinan empaattisesti ja päähenkilöä kunnioittaen. Hän on rakentanut kirjan päiväkirjojen ja muun matkatavaroista löytyneen materiaalin pohjalta,  lainaten niitä siltä osin, kun ne vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on rankka kertomus suomalaisessa ilmastossa ympäri vuoden  ulkona asuvan ihmisen elämästä. Hänelle tarjottiin useita kertoja asuntoa, joita hän joskus ottikin vastaan, mutta ei viihtynyt enää sisätiloissa. Hän ei myöskään asunut teltassa,  vaan  taivasalla pressu päällä pahimmalla kelillä, välillä takapuoli jäätyneenä kiinni maahan. 

Kirja on perinpohjainen kuvaus niiltä vuosilta,  kuin päiväkirjamerkintöjä oli saatavissa. Ketolainen on tehnyt tutkivaa journalismia ja saanut lisätietoja päiväkirjamerkintöjen lisäksi Leenan elämän vaiheista, kirjassa on myös jonkin verran sukualbumista saatua valokuvamateriaalia. Kulkurielämään päätyminen jää edelleen arvoitukseksi. Päiväkirjamerkinnät antavat karun kuvan ulkoilmaelämästä ja katkerasta mielestä, joka on pettynyt ihmisiin, yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Tämä kirja oli tosi mielenkiintoinen elämänkerta. Ja siitä löytyi vastaukset minun ihmettelyyn. Miksi yhtenä keäsänä häntä ei enään näkynytkään, miksi hän oli valinnut tuollaisen eläntyylin, jne...

Lukekaan / kuunelkaa ihmeessä tämä kirja.  Hyvin mielenkiintoinen kirja.