Diagnoosi

Sitä kun syyskuusta lähtien on jotain sairastanut koko ajan luulee, että sitä  on jo kaikkeen "tottunut"...
Nooh, ei ollut......

Aikaisemmin kirjoittelinkin vatsavaivoista, jotka olen saannut hyvin hoidettua omalla toiminnalla...
en lääkärin...joka jätti kesken tutkimisen ja kehoitti syömään erästä lääkettä jos se kerta auttaa.....
No, kumminkin aloitin syömään fodmap-ruokavaliolla, joka on herkälle vatsalle tarkoitettu ruokavalio ja se on auttanut.

Tuosta kaikesta jäi kumminkin huimaus, pahoinvointi jne...
Pyysin lääkäriltä lähetettä sairaalaan tutkituttamaan korvaani joka tinnittää.....oikeestaan huutaa
24 / 7.
Onneksi sentään sinne laittoi lähetteen...

Tammikuussa kävin sairaalassa ja silloin sain diagnoosin.....siinnä on vaan ollut miettimistä
mihin minun tieni nyt vie.....ja mihin tämä  kaikenkaikkiaan johtaa....

Tällä hetkellä olen tavallaan hyväksynyt tämän olotilani,
mutta silti jossain pieni toivonkipinä on ettei tämä olisi sitä mitä sanottiin
(vaikka tiedän että kyllä tämä on!!!).....
Toisaalta olen ottanut asenteen näillä mennään mitä on annettu...

Sain diagnoosin; Menieren-tauti....Tiedän etten tosiaankaan ole yksin tämän taudin sairastaja.  Ympäri maata löytyy monta samaan tautiin sairastunutta.....mutta onhan tässä ollut miettimistä, kun se omalle kohdalle tuli....
Tällä hetkellä esim. en tee töissäni vuoroja...seuraan auttaako lääkkeet vai jatkuuko kohtaukset....

Olin sairasloman jälkeen 4 päivää töissä ja eilen olikin sitten jo sellainen olotila
että päätä särki ikävästi....kotiin tultuani lepäilin ja tunsin jälleen kerran itseni tosi väsyneeksi.....
Onneksi nyt aamulla olotila on mukavan hyvä...ja jaksaa taas touhuta!!!

Aikamoista on ollut näiden kohtauksien kanssa.....
vai ne jotka potevat tätä tietävät että ne on oikeesti välillä tosi pelottavia.....
minulla pahimmillaan on kohtaus kestänyt n. 7 h... Sinä aikana en pysty sängystä nousemaan....
joudun makaamaan selälleen sängyssäni....päätä en pysty nostamaan....
makaan silmät kiinni ja  mietin mitä seuraavaksi....jos nostan päätä oksennus lentää
ja huimaus voimistuu ihan hirveeseen mittasuhteeseen ja pää iskeytyy takaisin petiin voimalla!!!

Olen silti kiitollinen että minulla on hyviä päiviä paljon...olisi ikävempää jos näitä kohtauksia olisi joka pvä, niinkuin luin menieren sivuilta, että toisilla on.
Aluksi oli jo kauhukuva että pystynkö hoitamaan työtäni...jos kohtaus iskee niin oli tilanne mikä tahansa minun on päästävä makuu asentoon ja mieluiten kotiin, jos se kohtaus  kestää monta tuntia ei minusta ole mitään hyötyä töissä...päinvastoin voin säikäyttää lapsia.
Onneksi minulla on tähän asti tullut kohtaus selkeitten merkkejen jälkeen.... eli mielettömän päänsäryn jälkeen...särkykin voi kestää viikon ennenkuin kunnon kohtaus iskee... Ja tuo särky vie kyllä ihan totaalisesti sitten voimat...illat menee makoillessa, ja koti asiat jää taustalle kun on vaan niin väsynyt. Onneksi minulla on jo isompia lapsia jotka osaavat toimia jos äiti vaan makaa!

Tällä hetkellä syön lääkettä jonka olen kokenut auttavan....viime keskiviikkona piti sairaalasta lääkäri soittaa ja kysellä tämän lääkkeen vaikutusta, mutta eipä soittanut!! Kyllä nykyään ihminen jätetään sairaiden kanssa yksin "kävelemään".  Yritän soittaa tulevana viikkona (mikäli pystyn kun töissä on kiirus ja soitto aika tosi pahimpaan aikaan ja henk.kunt. vähän!!!!!) sairaalaan ja pyytää uutta soitto aikaa että se lääkäri suvaitsisi soittaa....Minulla olisi ollut pari kysymystä hänelle lääkkeeseen koskien...
Olisi ihana tutustua henkilöihin jotka sairastaa kyseistä tautia.....jos sinä joka luet olet tälläinen, ota yhteyttä sähköpostitse.....olisi tosiaan kiva tietää miten kaikki alkaa pelittämään tämän sairauden kanssa.

Tässä teille vähän faktaa;

Menieren tauti ja hoito
Menieren tauti on sisäkorvan sairaus, jolle on tyypillistä sairaan korvan ajoittainen
humina, huonokuuloisuus ja huimaus.
Tautia kutsutaankin usein kolmen H:n sairaudeksi.
Taudinkuvan esitti ensimmäisen kerran jo vuonna 1861 ranskalainen lääkäri Prosper Ménière.Vaikka tauti on ollut tunnettu jo runsaan sadan vuoden verran ja sitä on uutterasti tutkittu yhä, vieläkään ei taudin perussyytä varmuudella tunneta. Taudin syntymekanismina on nesteturvotuksen kehittyminen sisäkorvaan, mutta tarkkaa selitystä sille, miksi nesteturvotus kehittyy, ei ole vielä selvitetty. Syitä on etsitty niin tulehduksista, vammoista kuin stressistäkin. Joskus tauti periytyy.

Menieren taudin oireet
Jokaisella Menieren tautia sairastavalla taudinkuva on erilainen.Jotta voitaisiin puhua varmistetusta Menieren taudista, potilaalla tulee olla kolme pääoiretta:
- kuulonalenema ainakin kertaalleen kuulokäyrällä osoitettuna
- korvan soiminen eli tinnitus tai paineen tunne korvassa sekä
- toistuvat huimauskohtaukset, jotka ovat tyypiltään kiertohuimauskohtauksia ja kestävät vähintään 20 minuuttia.
Kolmasosalla potilaista tauti alkaa näiden kolmen oireen samanaikaisena esiintymisenä, jolloin mukana on yleensä myös voimakas pahoinvointi ja oksentelu. Tällöin on siis kyseessä tyypillinen Menieren taudin kohtaus.
Oireet esiintyvät harvoin molemmissa korvissa. Taudinkulku on oikullinen, sisältäen kuulon heikkenemis- ja kiertohuimauskohtauksia, mikä voi vaikeuttaa taudin diagnosointia. Lisäksi osalla potilaista tauti alkaa pelkällä tinnituksella tai kuulonalenemalla huimauskohtausten ilmestyessä vasta vuosienkin kuluttua taudinkuvaan tai potilaalla esiintyy pelkkiä huimauskohtauksia ilman kuulo-oireita. Molemmissa tapauksissa lopulliseen diagnoosiin pääsy voi kestää kuukausia tai jopa vuosia.
Menieren tauti ei yleensä johda täydelliseen kuuroutumiseen, mutta kuulo saattaa heiketä ajan myötä. Huimauskohtaukset voivat tulla päivittäin, viikoittain, vuosien välein tai saattavat loppua kokonaan. Oireet voivat siis hävitä vuosiksi ilmaantuaakseen taas myöhemmin.

Menieren taudin esiintyvyys
Menieren tautia esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla, yhtä usein oikeassa kuin vasemmassakin korvassa. Tautiin sairastumisikä vaihtelee 25 vuodesta 55 vuoteen. Tautiin sairastutaan tavallisimmin keski-iässä 40-60 -vuotiaana. Alle 20-vuotiailla Ménièren tauti on harvinainen.
Menieren tautiin sairastuu vuosittain noin 2 500 henkeä. Diagnoosi on noin 30 000:lla ja varmentamattomia Ménièreä sairastavia arvioidaan Suomessa olevan noin 70 000.
Menieren tautia sairastavalle tärkeää:
- terveet elämäntavat ja hyvä kunto
- vähäsuolainen ruoka
- riittävä uni
- stressin välttäminen
- tasapainoharjoitukset
- huimauskuntoutus
- lääkitys
- tarvittaessa kirurgiset toimenpiteet

Taudin kulku
Taudinkulku on erittäin yksilöllinen. Oikeastaan kahta täysin samanlaisen taudinkuvan potilasta ei olekaan.
Taudin alkuvaiheita luonnehtivat vaihteleva kuulonalenema ja kiertohuimaus-pahoinvointikohtaukset korvan paineentunteen tai tinnituksen ohella.
Taudin kohtaukset voivat alkuvaiheessa olla rajujakin, mutta asianmukaisen tiedon, hoito-ohjeiden ja lääkityksen turvin menierikko voi viettää lähes normaalia elämää. Useimmat potilaat pystyvät taudista huolimatta jatkamaan työssään. Menieren tauti aiheuttaa vain harvoin työkyvyttömyyttä siinä määrin, että se pakottaisi jäämään sairaseläkkeelle.
Taudin myöhemmissä vaiheissa huimauskohtaukset rauhoittuvat lievemmäksi tasapainon epävarmuudeksi, etenkin hämärässä. Tinnitus voi jäädä korvaan pysyvästikin, mutta aikaa myöten se yleensä muuttuu vähemmän häiritseväksi.
Myöhemmissä vaiheissa kuulonalenema vakiintuu keskimäärin 50-60 dB tasolle. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos molempien korvien kuulo on enintään tätä luokkaa, ei käytännön elämässä tulla toimeen ilman kuulokojetta. Vaikka Menieren tauti voi huonontaa kuuloa siten, ettei henkilö pärjää ilman kuulolaitetta, täydellistä kuuroutta se ei kuitenkaan aiheuta.
Tauti alkaa käytännössä aina vain toispuoleisena, mutta noin joka viidennellä tauti voi ajan kanssa siirtyä toiseenkin korvaan.
Huomattavalla osalla menierikoista tauti rauhoittuu itsestään oireettomaksi vuosikausiksi, joskus lopullisestikin.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille lukioille.