Kuinkas moni meistä tuskailee siitä että voikukka valloittaa pihamaan? Ei kyllä kannattaisi, sillä tuo auringon väreissä hehkuva kasvi on terveellistä syötävää juuresta keltaiseen kukkaan asti.
Vaikeuksia on minulla ainakin ollut alkaa käyttää tätä voikukkaa ruuissa, sillä minulle on aikoinaan opetettu, että se on myrkyllinen.
Kokkailun raaka-aineeksi voi käyttää kaiken: lehdet, kukannuput, juuri puhjenneet kukat ja jopa juuren.
Kävin viime lauantaina tyttäreni luonna jolla on valtava pihamaa ja siellä on puhdasta voikukka maata paljon. He asuvat pitkällä vilkkaasta maantiestä.
Tässä pieni vinkki voikukan keräämisestä, sillä kuka haluaa syödä kitkerän makuista lehteä esim.....
Syöntijärjestyksellä on siis väliä. Hyvä muistisääntö villiyrttien keräämisessä onkin, että lehdet kerätään aina ennen kukkaa.
Voikukan lehdet kerätään keväällä ja alkukesällä ennen kukintaa. Lehtiä kannattaa kerätä joko käsin tai saksilla katkaisemalla 2/3 latvaosasta. Kukannuput kerätään, kun ne ovat lehtiruusukkeen keskellä maanrajassa, eivätkä keltaiset terälehdet vielä näy. Kukat poimitaan juuri puhjenneina, ja juuret syksyllä verson lakastumisen jälkeen tai aikaisin keväällä. Tällöin juurten vararavinnon määrä on suurimmillaan.
Lehdet ja kukannuput kannattaa poimia tuoreeltaan salaattiin. Salaattiin tai keittoihin voikukka kannattaa kerätä nuorena ja ehytlehtisenä. Halutessaan lehdistä voi poistaa lehden keskellä kulkevan lehtiruodin ennen sen lisäämistä ruokaan. Kukannupuista saa kivan ja erilaisen lisäkkeen ruoalle. Nopea pyöräytys pannulla öljyssä ja mausteeksi esimerkiksi ripaus suolaa, mustapippuria ja vaikkapa valkosipulia.
Voikukan nuput
Nuput ovat syötäviä, kun ne ovat vielä maanrajassa, lehtiruusukkeen keskellä.
Voikukan keltaisista terälehdistä saa kauniin keltaista marmeladia kesäherkkujen makeuttajaksi. Voikukan juuria voi puolestaan keittää tai paahtaa uunissa lisäkkeeksi. Voikukan lehtiä ja juuria voi myös kuivattaa. Kuivattuja lehtiä voi hauduttaa esimerkiksi teeksi ja kuivatut juuret voi käyttää jauhettuna esimerkiksi jauhojen jatkeena leivonnaisten ja puurojen seassa.
Voikukan terälehdet
Voikukan terälehdistä saa kauniin koristeen esimerkiksi kesäkakun päälle tai vaikkapa vihersalaattiin.
Voikukan lehdissä on muun muassa A-, B- ja C- ja E-vitamiineja, kalsiumia, rautaa sekä flavonoideja. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit, sillä se ei ole nitraattien kerääjä.
Voikukan lehdet kerätään keväällä ja alkukesällä ennen kukintaa. Lehtiä kannattaa kerätä joko käsin tai saksilla katkaisemalla 2/3 latvaosasta. Kukannuput kerätään, kun ne ovat lehtiruusukkeen keskellä maanrajassa, eivätkä keltaiset terälehdet vielä näy. Kukat poimitaan juuri puhjenneina, ja juuret syksyllä verson lakastumisen jälkeen tai aikaisin keväällä. Tällöin juurten vararavinnon määrä on suurimmillaan.
Lehdet ja kukannuput kannattaa poimia tuoreeltaan salaattiin. Salaattiin tai keittoihin voikukka kannattaa kerätä nuorena ja ehytlehtisenä. Halutessaan lehdistä voi poistaa lehden keskellä kulkevan lehtiruodin ennen sen lisäämistä ruokaan. Kukannupuista saa kivan ja erilaisen lisäkkeen ruoalle. Nopea pyöräytys pannulla öljyssä ja mausteeksi esimerkiksi ripaus suolaa, mustapippuria ja vaikkapa valkosipulia.
Voikukan nuput
Nuput ovat syötäviä, kun ne ovat vielä maanrajassa, lehtiruusukkeen keskellä.
Voikukan keltaisista terälehdistä saa kauniin keltaista marmeladia kesäherkkujen makeuttajaksi. Voikukan juuria voi puolestaan keittää tai paahtaa uunissa lisäkkeeksi. Voikukan lehtiä ja juuria voi myös kuivattaa. Kuivattuja lehtiä voi hauduttaa esimerkiksi teeksi ja kuivatut juuret voi käyttää jauhettuna esimerkiksi jauhojen jatkeena leivonnaisten ja puurojen seassa.
Voikukan terälehdet
Voikukan terälehdistä saa kauniin koristeen esimerkiksi kesäkakun päälle tai vaikkapa vihersalaattiin.
Voikukan lehdissä on muun muassa A-, B- ja C- ja E-vitamiineja, kalsiumia, rautaa sekä flavonoideja. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit, sillä se ei ole nitraattien kerääjä.
Muistahan että villiyrteistä kannattaa selvittää käykö juuri sinulle! Esim. alhainen verenpaine voi olla este voikukan syömiselle. Kannattaa kysästä lääkäriltä. Mutta tuon alhaisen verenpaineen lisäksi, pitäisi muutoin olla voikukan syöminen turvallista.
Vielä muistutus; Muistathan kerätä voikukat puhtaalta alueelta.
Nyt itse voikukkasiirappiin.....
Voikukkasiirappi
3 l voikukan kukkia
1 l vettä
1 kg sokeria
1-2 sitruuna
Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta kauempana teistä. Jätä kukat tunniksi esimerkiksi pyyhkeen tai talouspaperin päälle hyönteisistä puhdistumiseksi. Huuhtele kukinnot.
Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja purista sitruunasta mehu. Kiehauta niin että sokeri sulaa, lisää kukinnot ja keitä noin 15 minuuttia. Anna kukkaliemen jäähtyä puoli tuntia. Siivilöi neste talteen harson tai paperisen kahvisuodattimen läpi. Painele siivilöidessä kevyesti lusikalla kukintoja.
Keitä liemi siirapiksi noin tunnin ajan. Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säilytä jääkapissa. Säilyy pitkään ja sakenee vähitellen.
VINKKI! Jos haluat siirapista hiukan sitruunaisempaa, raasta kukintojen sekaan puhtaaksi pesty sitruunan kuori.
Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja purista sitruunasta mehu. Kiehauta niin että sokeri sulaa, lisää kukinnot ja keitä noin 15 minuuttia. Anna kukkaliemen jäähtyä puoli tuntia. Siivilöi neste talteen harson tai paperisen kahvisuodattimen läpi. Painele siivilöidessä kevyesti lusikalla kukintoja.
Keitä liemi siirapiksi noin tunnin ajan. Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säilytä jääkapissa. Säilyy pitkään ja sakenee vähitellen.
VINKKI! Jos haluat siirapista hiukan sitruunaisempaa, raasta kukintojen sekaan puhtaaksi pesty sitruunan kuori.
Tässä kukat ovat varjosessa paikassa puhdistumassa ötököistä.
Aivan ihana hunajan tuoksu tuli kun keitteli....
Siirappi voikin ehkä olla hyvää sitruunalla höystettynä, täytyypä kokeilla. Kerran sain ystävältä voikukkaviiniä ja se kyllä oli niin pahaa että kaadoin viemäristä alas ;)
VastaaPoistaHah, hah...Tämä on kyllä hyvää. Yllätyin itsekin miten maukasta voi saada voikukasta.
Poista